Sademetsä, sateinen surffaajan paratiisi, ja lisää sadetta Toowoombassa

18.-20-3- viikonloppuna oli taas ohjelmassa monenlaista reissua. Perjantaina lähdin extempore saksalaisten kyydissä vaeltelemaan läheiseen luonnonpuistoon, Bunya Mountainsille. Sinne oli muutaman tunnin ajomatka ja loppua kohti tie vei aina vain korkeammalle mäen päälle, josta oli hienot, vehreät maisemat alas. Sieltä teimme sitten muutaman vaelluskierroksen sademetsissä. Reitit olivat merkittyjä, mutta jotenkin onnistuimme eksymään suljetulle polulle, josta olikin sitten hieman hankalaa päästä takaisin ja tulihan siinä käveltyäkin varmaan muutama tunti harhaillen keskellä pusikkoa. Reittien varrella oli näköalapaikkoja ja vesiputouksia, mutta ihan metsässä itsessäänkin riitti ihmeteltävää.

Täytyy mainita. että tuolla reissulla tuli kyllä nähtyä luonnonvaraisena jos jonkinlaista elukkaa. Ajomatkan varrelle sattui liskoa ja kilpikonnaa ja itse sademetsissä oli uskomattoman eksoottisia lintuja ja perhosia. Vaellusreittien lähistöllä oleskeli wallabeja, kengurun pikkuisia lajitovereita. Ne olivat ihmeen kesyjä ja antoivat ihmisen tulla tosi lähelle. Yhdellä äitikengurulla oli jopa kantopussissa pikkuinen wallabi, joka ensin kömpi esiin ja sitten kaivautui takaisin pussin suojiin. Paikallisten mukaan on tosi harvinaista nähdä kengurunpoikasia luonnossa, ja tuo kohtaaminen olikin yksi koko reissun kohokohdista. Välillä on hassua törmätä johonkin noin eksoottiseen ja ”australialaiseen”, koska tänne on jo sopeutunut niin hyvin, ettei oikein enää osaa ajatella olevansa Australiassa. Hyvä muistutus tulee aina välillä, kun kampuksella tai täällä collegessa melkein kävelee käärmeen tai jonkun ällön liskon päälle.

Lauantaina oli suuntana Surfer’s Paradise Gold Coastilla. Lähdimme erään opiskelijajärjestön mukana tuonne unelmien rantakohteeseen päiväreissulle, mutta isoksi pettymykseksi sää oli tosi huono koko päivän. Vettä satoi kaatamalla, joten vietimme aikaa ostoskeskuksessa ja lähtiessä kävimme pikaisesti uimassa. Meidät jaettiin opiskelijoiden kyytiin ja minä satuin erään Benin kyytiin, joka on ehkä puheliain tapaus, jonka olen ikinä tavannut. Ajelimme kotiin Toowoombaan myöhään illalla ja silloinkin vielä Benillä riitti juttua, kun me muut nuokuimme jo puoliunessa takapenkillä. Surfer’s Paradise on varmaan ihana paikka rantalomalle, mutta minkäs teet kun oli niin huono tuuri. Täytyy varmaan käydä siellä joskus uudestaan ja toivoa parempaa ilmaa.

Kaiken kaikkiaan täällä on aika lailla arkistunut elämä ja opiskeluun kyllä menisi niin paljon aikaa kun vaan siihen on valmis laittamaan. Varsinkin kun on viikonloppuja ja lomat tietysti poissa (kun muut ahkerasti opiskelee), niin tuntuu että saa koko ajan olla ottamassa muita kiinni. Jotenkin ehkä toivoisin vähän rennompaa asennetta näiltä paikallisilta opiskeluun, koska paikalliset kaverit ainakin rajoittaa muuta elämäänsä opiskelun takia. Viikolla ei siis ikinä hirveesti tapahdu mitään, jollei ole jotain erikoista, kuten viime keskiviikkona beach party yliopistolla, jonne oli kiitettävästä raahautunut paljon porukkaa. Minua vieläkin ihmetyttää, ettei meitä vaihtareita ole ollenkaan esitelty toisillemme, eikä mitään ohjelmaa järjestetä kuten ainakin omassa yliopistossani. Täällä piti olla myös ystävyysohjelma, jossa vaihtarit voisivat tavata paikallisia perheitä, mutta sekään ei ilmeisesti ole edennyt yhtään. Hyvä puoli tässä on se, että on tullut tutustuttua omatoimisesti ausseihin ja että itse täytyy olla aktiivinen ja keksiä tekemistä.

Viime viikolla kampuksella järjestettiin kansainvälisyyspäivä, Harmony Day, jossa USQ:n ulkomaalaistaustaiset opiskelijat saivat esitellä kulttuuriaan pikku kojuissa, tanssiesityksin tai myymällä oman maansa perinteistä ruokaa. Minullakin olisi ollut mahdollisuus osallistua tapahtumaan, mutta ainoana suomalaisena koin aika työlääksi alkaa esimerkiksi vääntämään suomalaista ruokaa. Siispä kävin vain katsomassa esityksiä, mm. kiinalaista lohikäärmetanssia ja fidziläistä vatsatanssia. Vaikken Harmony Dayhin osallistunutkaan, päätin järjestää pullanleipomisillan kavereilleni. Kokoonnuimme isolla porukalla ruotsalaisen Benin luokse (koska siellä on keittiö toisin kuin täällä asuntolassa) ja vietimme iltaa. Korvapuustien rullaaminen oli iso ihmetyksen aihe kavereilleni, ja pullat meni hyvin kaupaksi, vaikkei niistä ihan oikeanlaisia tullutkaan johtuen varmaan erilaisista aineksista. Benin uusiseelantilainen kämppis Grant innostui leipomisesta niin paljon että uhkasi laittaa pullanleipomisvideon youtubeen. ”A woman in our kitchen, I can't belive it!” Haha. Neljän miesasukin kämpässä ei varmaan paljon keittiötä kuluteta, paitsi mikroa. Leipominen oli kuitenkin minullekin hyvä tapa lievittää koti-ikävää ja tehdä jotain ”normaalia” keskellä vaihtelua ja reissaamista täynnä olevaa elämää.

Toowoombassa on viime aikoina ollut aika sateiset ilmat, mutta nyt on alkanut taas paistaa. Talvi on kuitenkin selvästi tulossa, koska illalla ei enää tarkene shortseissa. Huono sää on onneksi antanut hyvän keskittymisrauhan kouluhommiin, joita olen hulluna yrittänyt saada pois alta ennen seuraavaa matkaa, joka suuntautuu tällä kertaa pohjoisemmaksi Queenslandiin. Lähdemme huomenna Benin kanssa Cairnsiin sukelluslomalle! Tarkoituksena on olla Cairnsissa noin viikko ja sitten jäädä Brisbaneen muutamaksi päiväksi paluumatkalla, joten siihen se kahden viikon loma suunnilleen meneekin.

Tämä viikonloppu on siis mennyt matkaan valmistautuessa ja aika rauhallisissa merkeissä. Perjantaina tosin pidimme bileet saksalaisen Mirkon luona, jonka intialaiset kämppikset kokkasivat tulista ruokaa ja opettivat meitä syömään sitä käsin, mikä ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin luulis. Lauantai-iltana kävimme katsastamassa Toowoomban eräänlaisen perinteisen tapahtuman, joka tunnetaan yksinkertaisesti nimellä Toowoomba Show. Mukaan lähtivät täältä collegesta Bernie, Shaun ja kämppikseni Milly. Kyseessä oli siis tavallaan yhdistetyt maatalousmessut, tivoli, ilotulitus ja kaikenlaista ohjelmaa. Tapahtuma oli kaikkien meidän mielestä vähän kämäinen, mutta ainakin Toowoombassa kerrankin tapahtui jotain!

Seuraava päivitys tuleekin aikaisintaan kahden viikon päästä, koska nyt alkoi tällä tytöllä LOMA! :)

Viikonloppu Brisbanessa

Viime viikonloppuna siis lähdimme puolestaan Bribaneen, joka on Australian kolmanneksi suurin kaupunki (n. 1,8 m asukasta) ja Queenslandin pääkaupunki. Toowoombasta menee ihan kiitettävästi busseja Brissyyn, joksi siis aussit kaupunkia kutsuvat. Ruotsalainen Ben kysyi minut mukaan ja seuraamme tuppaantui vielä David, josta en henkilökohtaisesti kovin paljon pidä, mutta jolle en kuitenkaan osannut sanoa ei. Myöhemmin Brissyyn tulivat myös Molly ja Pau kolmen saksalaisen kyydissä, joten näimme heitäkin silloin tällöin, lähinnä yöelämässä.

Perjantaina saavuimme Brisbaneen ja kiertelimme kaupunkia etsien ruokapaikkaa. Päädyimme Chinatowniin ja paluumatkalla hostellille kävelimme satamaa pitkin keskustaan, ja maisemat olivat aivan upeat! Ilta menikin sitten reppumatkailjoiden suosimassa baarissa Down Underissa, ja seuraavana aamuna tietenkin herättiin virkeinä kiertelemään koko kaupunki läpi. Hyvällä tuurilla satuimme aamupalalle juuri sille kadulle, mistä lähti irlantilaisten Saint Patrick’s Dayn kulkue. Sitä oli hauska katsella ja irlantilaisilla itsellään näytti olevan hyvä meininki. Paraatin jälkeen suuntasimme Botanic Gardens –puistoon ja ylitimme sillan South Bankille, jossa oli markkinat ja mm. museoita ja kahviloita. Lisäksi lauantaina sattui olemaan lattarifestarit, ja meikäläinenhän tietysti jäi pitkäksi aikaa seuraamaan eri tanssilajien esityksiä. Hassua oli, että lattaritunnelmasta tuli koti-ikävä, vaikkei tuo nyt varsinaisesti ihan omaa kulttuuria olekaan. Olen siis kotona harrastanut pari vuotta lattareita, ja erityisesti salsaa olisi mielenkiintoista päästä kokeilemaan täälläkin. Toowoombassa on melko huono tarjonta, mutta Brissyssä järjestetään kuulemma joka perjantai lattari-iltoja ulkosalla.. Hmm, ehkä ensi kerralla sitten.

Lauantai-iltana lähdimme taas ulos, tällä kertaa varsinaisella baarialueelle Fortitude Valleyyn. Käväisimme myös irkkubaarissa, koska monet olivat juhlimassa siellä St. Patrickiä. Sunnuntaina olikin sitten lievästi sanottuna kuollut olo, mutta silti jaksoi vielä shoppailla Brisbanen pääkadulla Queen Streetillä ja tehdä muuta mukavaa. Vietimme sunnuntain jokainen erillämme ja lähdimme iltapäivästä bussilla kotiin. Viikonloppuvisiitti suurkaupunkiin oli todella virkistävä. Toowoombassa on välillä niin hiljaista, mutta onneksi Brisbane on tosi lähellä eli eiköhän siellä tule käytyä pian uudestaankin.

Nyt pitäisi sitten tosissaan alkaa suunnitella pääsiäisloman matkoja ja sitä ennen  saada esseitä valmiiksi. Tänä iltana on muuten College Inauguration Dinner, li erittäin juhlava illallinen collegen asukkailla. Tilaisuuteen pitää pukeutua hienosti ja ohjelmassa on puheita ja stipendien jakoa. Muuta en vielä tiedä, mutta saa nähdä. Mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Hervey Bay ja Fraser Island

4.-6.3. lähdimme siis tyttöporukalla tien päälle suuntana Hervey Bay (itärannikolla hieman Brisbanesta pohjoiseen). Eräs kaverini täältä asuntolasta, Tiffany, on sieltä kotoisin ja kysyi meidät vaihtaritytöt mukaan viikonloppureissulle. Mukaan lähti siis minun lisäksi amerikkalainen Molly ja meksikolainen Pau. Hervey Bay on itsessään melko pieni rantalomakohde, mutta sieltä pääsee kätevästi läheiselle Fraser Islandille, joka on UNESCON maailmanperintökohteeksi luokiteltu maailman isoin hiekkasaari. Fraserin eläimistö ja kasvillisuus on jotain ihan ainutlaatuista maailmassa. Saarelle mahtuu niin sademetsää, kirkasvetisiä pikku järviä, haita viliseviä vesistöjä, kummallisia hiekkavuoria kuin villinä eläviä dingojakin. Bongasimme muuten ihan oikean dingon!

Mutta siis aloitetaan alusta: lähdimme perjantaiaamuna ajelemaan ja matka kului mukavasti musiikkia kuunnellessa ja pysähdellessä pienille paikkakunnille silloin tällöin. Perillä olimme noin 4-5 tunnissa ja tutustuimme Herbey Bayhin lähinnä hiljaisella hiekkarannalla kävellen. Illalla tapasimme Tiffanyn perheen, joka oli aivan ihana ja kaikki olivat todella ystävällisiä ja kiinnostuneita meistä ulkomaalaisista. Tilasimme pizzaa ja juttelimme pitkälle iltaan, kuten myös seuraavana iltana. Tenttasimme vuorotellen toisiamme kulttuurieroista ja tuntui, että opin noiden kahden illan aikana paljon enemmän uutta kuin viimeisen puolen vuoden sisään koulun penkillä. Oli kiva käydä perheessä vierailemassa, vaikkei se oma ollutkaan, mutta jotenkin lievitti omaa koti-ikävää. Huomasin, että perhe voi olla hyvin samanlainen toisella puolella maapalloa: Tiffany riiteli olemattomista asioista siskonsa kanssa, telkkarista katsottiin Forrest Gumpia ja vanhemmat olivat tosi rentoja ja jotenkin samantyylisiä kuin omani. Ihan kuin ”home away from home”! J

Lauantaina lähdimme sitten ilman Tiffanya Fraser Islandille päiväretkelle. Sinne oli pakko ottaa opastettu bussikierros, koska saarella ei ole julkista liikennettä. Ainoa vaihtoehto olisi ollut vuokrata neliveto, ja ajella itse hiekkateillä keskellä metsää ja vesirajan tuntumassa rannalla (paikallinen highway). Nelivedon vuokraaminen ei kuitenkaan jostain syystä houkuttanut, sillä saarella jää kuulemma koko ajan turistien autoja jumiin hiekkaan ja metsätiet ovat todella huonoja ja erityisesti sateen jälkeen mutaisia. Totta kai koko melkein päivän satoi, mutta otimme silti kaiken irti reissusta. Kierros sisälsi yhteensä 8 kohdetta ja lauttamatkat. Lopuksi kävimme uimassa Lake McKenziellä, joka on saaren tunnetuin järvi. Se oli kuin pieni laguuni keskellä sademetsää ja varmasti upean kirkkaansininen hyvällä säällä. Kaiken kaikkiaan saari oli tosi mielenkiintoinen, mutta ainoa miinus oli se, ettei siellä voinut oikein omin päin liikkua.

Paluumatkalla sunnuntaina ajoimme takaisin Toowoombaan Sunshine Coastin ja Brisbanen kautta. Ilma oli taas sateinen, mutta pysähdyimme silti surffareiden valtaamalla rannalla ja auton ikkunastakin näkyi ihan mukavasti maisemia. Sunnuntaina ei paljon tarvinnut unta odotella.

Opiskelun aloittelua

Nyt on siis jo yllättäen vierähtänyt kaksi viikkoa siitä, kun kurssit alkoivat ja oli aika totutella arkirytmiin. Ensimmäistä luentoani voisi sanoa helpoksi, koska se oli peruttu ja emme tehneet muuta kuin yritimme löytää uuden kaikille sopivan ajankohdan. Kurssi siirtyi sitten maanantaille, joten unelmalukujärjestykseni ei olekaan ihan niin unelma enää. Olen tällä hetkellä tosi tyytyväinen kurssivalintoihini, koska kaikki ovat vähän eri aloilta ja vaihtelua riittää. Opiskelu on täällä jotenkin mielenkiintoisempaa kuin kotona, mutta työmäärä kyllä yllätti minut täysin. Jos haluaa pysyä mukana kursseilla ja saada vaaditut esseet tehdyksi, niin opiskelu tosiaan on kokopäivätyötä. Huomattavin ero omaan yliopistooni on netin käyttö: joka kurssille on joka viikko paljon luettavaa netissä, foorumeille pitäisi käydä kommentoimassa säännöllisesti omia näkemyksiä luennoilla käsitellyistä asioista ja yhdelle kurssille on nettiluentojakin, joita katsellessa saa kyllä aikaa kulumaan. Viimetippaihmisenä olen joutunut ihan uudestaan asennoitumaan opiskeluun ja suunnittelemaan kaiken etukäteen. Vaikka tahti on kova, on ollut mukava huomata, että luennoitsijat on mukavia ja rentoja ja ottavat hyvin huomioon sen, että olen ulkomaalainen mm. kysymällä välillä, pysynkö kärryillä. Tosin näillä on vähän outoja käsityksiä siitä, mitä mä tiedän ja mitä en. Esimerkiksi viime aboriginaalikurssin luennolla opettaja käytti kursailematta vaikeita termejä, mutta pysähtyi kertoessaan tarinaa kapakassa syrjityksi tulleesta aboriginaalista ja kysyi kesken kaiken, tiedänkö mitä ”a pub” tarkoittaa.

Mutta se opiskelusta, kyllähän täällä muutakin tehdään! Vieläkään ei ole ollut oikein kunnolla järjestettyä ohjelmaa meille vaihtareille, mutta yleensä hengailemme porukalla asuntolamme oleskeluhuoneissa. Nyt alkaa pikkuhiljaa olla jo kotoisa olo, ja jotenkin osaa rentoutua paremmin, koska alkaa olla tietty viikkorytmi. Ja pikkuhiljaa on ilmeisesti tarkoitus, että me vaihtarit alkaisimme itse järjestämään jotain kansainvälistä toimintaa. Homma vaan tökkii vähän siihen, että tapaamisista ilmoitellaan niin huonosti (eli ketään ei tule paikalle). Mutta vaikuttaa silti ihan hyvälle, että jotain alkaa ehkä tapahtua. Viikonloppuisin oon ollut nyt paljon reissun päällä: ensin pyörähdettiin Hervey Bayssa ja Fraser Islandilla, ja viime viikonloppu kului mukavasti Brisbanessa. Niistä siis lisää seuraavissa päivityksissä! Nyt on muuten viikonloppuna tulossa erään järjestön organisoima päiväretki Surfer’s Paradiseen, joka sijaitsee parin tunnin päässä kuuluisalla Gold Coastilla.

O'Week

Ensimmäinen viikko oli melko rauhallista aikaa, koska kampus oli vielä tyhjillään. Maanantaina kuitenkin hiljaisuus loppui kuin seinään, kun uudet opiskelijat tupsahtivat kampukselle ja käyntiin pärähti orientaatio, joka täällä tunnetaan nimellä O’Week.

Ekan viikon aikana sain onneksi hoidettua asioita kuntoon ihan rauhassa. Hommasin mm. Queenslandin olosuhteisiin tarvittavia juttuja kuten 30-suojakertoimista aurinkorasvaa (ja totta kai paloin matkalla ostamaan sitä :S), aurinkohatun ja sateenvarjon. Lisäksi hankin esim. prepaid-kortin puhelimeen ja kävin ilmoittautumassa kursseille. Kurssivalinnat sain helposti kasaan käymällä kv-toimistossa, jossa minulle vaan klikkailtiin haluamani kurssit. Lukujärjestys ei voisi oikeestaan paremmalta näyttää: mulla on tunteja vaan tiistaista torstaihin, eli viikonlopulle jää ruhtinaalliset neljä päivää viikosta. Tämän ei kuitenkaan pidä antaa hämätä, sillä opiskelutahti vaikuttaa täällä olevan tosi kova ja joka kurssille vaaditaan paljon itsenäistä lukemista sekä kirjoitelmia. Ajattelin kuitenkin, että noin rento aikataulu helpottaa matkustelua, niin ettei tarvi koko ajan olla sopimassa poissaoloja. Ajatukseni vaihtoon lähtiessä oli ottaa hyöty irti siitä, mitä täällä tarjotaan ja opiskella mielenkiintoisia kursseja eikä vain orjallisesti suorittaa tutkintoa eteenpäin. Niinpä valitsin kaikkea vähän laidasta laitaan: Australian historiaa, johdatusta aboriginaalikulttuureihin, sosiologiaa sekä kasvatustieteen kurssin, jossa pohditaan omia kulttuurisia lähtökohtia opettajana ja kuinka kohdata eritaustaisia oppilaita.

Vaikka alkuun ei mitään varsinaista tekemistä ollutkaan, aina löytyi jostain seuraa ja proukalla keksittiin leffailtaa ja sellaista. Lauantaina eräs paikallinen tuttuni, Dan, halusi lähteä ajelemaan ympäri Toowoombaa ja kysyi minut ja mauritiuslaisen Davidin kyytiin. Kiertelimme puistoja, joita Toowoombassa riittää. Kaupungin lempinimikin on Garden City. Lopuksi ihailimme vielä kaupunkia ympäröiviä maisemia Picnic Pontilta, joka on korkealla sijaitseva näköalapaikka.

Sunnuntaina oli O’Weekin avajaiset, johon kuului tervetulotilaisuus ja ilmainen BBQ kampuksen keskusaukiolla. Australialaisen grilliruuan lisäksi oli tarjolla vaikka mitä intialaisesta hotdogeihin. Illalla kävimme muutaman kaverin kanssa ostamassa vähän syötävää ja menimme asuntolamme järjestämälle piknikille krikettikentälle, siis nurmikolle istumaan keskelle pimeetä urheilukenttää. Minusta tapahtuma oli hieman outo, mutta toisaalta hyvä tapa tavata uusia naamoja. Maanantaina oli oikein virallinen lukuvuoden avaus, joka oli kuin suoraan jostain amerikkalaisesta tv-sarjasta. Minä ja ruotsalainen vaihtari ihmettelimme kaikkee sitä muodollisuutta: professorit astelivat sisään ihme keskiaikaisissa hatuissa ja kaavuissa musiikin soidessa ja kaikkien piti nousta ylös kunnioittamaan yliopiston johtoa. Sitten oli luvassa puheita ja taas noustiin seisomaan, kun professorit poistuivat lavalta. Sen jälkeen kiertelimme kampusta ja illalla lähdin lenkille lähialueille ihan vaan kastellakseni itseni läpimäräksi. Toowoomban sää on yleensä aivan ihana, mutta täysin arvaamaton. Ensin voi olla hirvee helle ja vähän päästä sataa kaatamalla. Onneks täällä on kuitenkin niin lämmin (n. +30 joka päivä), ettei pieni kuuro silloin tällöin haittaa. Illan päälle piti olla viereisessä collegessa (=opiskelija-asuntoalue, joita täällä on yhteensä kolme) bonfire-ilta eli siis nuotion ääressä istuskelua ja uusiin ihmisiin tutustumista. Tuo ohjelma kuitenkin peruttiin sateen takia ja hetken päästä päätettiinkin yhtäkkiä järjestää kunnon bileet sisätiloissa. Paikka oli täynnä tosi mukavaa porukkaa ja tuskin olin ainoa, jolla oli tosi hauskaa. Tanssittiin pitkälle iltaan ja bileissä pääsi myös mm. ratsastamaan ”härällä” ja heilumaan pomppulinnassa. Jälkimmäiseen tunsin itseni kuitenkin liian vanhaksi, mutta härkäratsastusta piti toki kokeilla, koska se oli paikallisten mukaan eräänlainen aussikasteeni!

Lisää kivaa on tiedossa vielä tällä viikolla, kun sekä yliopiston että collegeni, McGregor Collegen, puolesta on järjestettynä yhtä sun toista ohjelmaa. Huomenna on tarkoitus tavata loputkin vaihtarit yliopiston omassa pubissa/baarissa ja torstaina on infoa australialaisesta opiskelukulttuurista ja siihen sopeutumisesta. Odotan jo innolla muiden vaihtareitten tapaamista, vaikka toisaalta onkin ollut hyvä, etten heti törmännyt heihin ja siksi olen ”joutunut” hankkimaan ihan paikallisiakin kavereita. Lähinnä olen tutustunut samassa collegessa asuviin ihmisiin, koska heidän kanssa tulee käytyä pelkästään syömässä kolmesti päivässä. Vaihtareista olen tavannut vain ruotsalaisen Benin ja amerikkalaisen Mollyn. Vaikuttaa siltä, ettei meille järjestetä kovin paljon ohjelmaa Toowoomban ulkopuolelle, siis retkiä tms., mutta olemme jo alkaneet katsella lentoja, (jotka ovat muuten maan sisällä tosi halpoja), eli eiköhän tästä pikkuhiljaa ala reviiri laajentua.

No worries!

12. helmikuuta koitti kauan odotettu päivä, kun lähdin vihdoin ja viimein vaihtoon kokeilemaan elämää toisella puolen maapalloa. Vaihtokohteeni on University of Southern Queensland (lyhyesti USQ), joka sijaitsee hassunnimisessä kaupungissa, Toowoombassa, noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Queenslandin osavaltion pääkaupungista Brisbanesta. Matka Suomesta asti oli uskomattoman rasittava, sillä lensin neljällä lennolla kahden yön yli ja aikaeroakin lähtö- ja päätepaikkojen välillä on 8 tuntia. Viimeisen koneen laskeutuessa olo oli epätodellinen, kun kattelin lentokoneen näytöltä kuvaa Brisbaneen laskeutumisesta pilvien läpi. Lennoilla mun vieressä oli ihan ihme tyyppejä, mm. joku äijä, joka nukkui huppari pään yli vedettynä koko matkan eikä edes syönyt eikä juonut mitään. Lennot ja vaihdot sujui ongelmitta, ja edes viisumin kanssa ei tarvinnut selitellä mitään, koska sitä ei ihme kyllä missään vaiheessa tarkistettu. Olin kuullut, että Ausseihin saaapuessa on tiukat turvatoimet ja että kaikki suihkutetaan jollain spraylla, joka estää vieraiden eliöiden tuonnin maahan. Minulle tätäkään ei käynyt, vaan pääsin marssimaan suoraan läpi tullista.

Saavuttuani lentokentälle pää sanoi vaan titiyy ja olin jopa niin väsynyt, etten jaksanut huolestua siitä, että yliopistolta luvattu kyyti ei ollut minua vastassa ihan silloin kuin piti. Kun hakija sitten tuli, alkoi matka läpi Brisbanen ja sitä ympäröivän maaseudun. Ensin ajeltiin joittenkin hienostolähiöiden läpi, joissa toinen toistaan hienommat pikku palatseilta näyttävät asuintalot komeilivat palmupuutarhojen keskellä. Sitten vuorossa oli satama, josta avautui upea maisema Brisbanen keskustaan päin. Oli tosi outoo, miten samassa kropassa pystyikin olemaan yhtä aikaa niin järjetön väsymys, että olisin voinut kupsahtaa hetkenä minä hyvänsä ja kuitenkin sellanen innostus, että olis tehnyt mieli vaan huutaa ja pomppia. Joka puolella oli niin vihreetä ja erikoista, että mulla meni sitä ihmetellessä ehkä puoli tuntia, ennen ku edes tajusin että minibussimme ajoi ns. väärällä puolen tietä. Jo heti bussissa yks mies alkoi jutteleen mulle, ja tarjos käyntikorttinsa ja USQ:ssa opiskelevan tyttärensä numeron, et jos tulee jotain kysyttävää tms. niin voin ottaa yhteyttä. Se näytti myös missä ne asuu ja sanoi, että ovelle voi tulla koputtelemaan milloin vaan. Ihanan ystävällistä, ja kaikki on muutenkin täällä tosi auttavaisia, jos kysyy jotain (mitä saa olla tekemässä näin alkuun koko ajan). Matkalla ohitettiin myös lehmiä ja tulvan takia kärsineitä ja siks alennuksella myytäviä tontteja. Itse Toowoomba oli yllättäen vähän niinku mäen päällä, ja paikallisilta oon kuullut, että se tulva-aalto, joka täällä oli noin kuukausi sitten, meni vaan nopeesti ohi keskustasta, joka on kahden mäen välissä. Missään ei kuulemma enää oikein näy mitään jälkiä siitä.

Bussi vei minut siis suoraan kampukselle asuntolaani, joka on mun mielestä ihan ku joku hotelli eikä mikään opiskelija-asuntola. Täällä on hyvät ruuat kolme kertaa päivässä, lakanat ja pyyhkeet on talon puolesta ja siivouskin on järjestetty kerran viikossa. Ainut ei-niin-miellyttävä asia tullessa oli ötökät: oven edessä pikku hyttyset tuhos kuollutta nyrkin kokoista koppakuoriaista ja sisältäkin löytyi muutama veivinsä heittänyt heinäsirkkaa muistuttava ällötys. Mutta täällä on parempi päästä vähäisestäkin elukkakammosta eroon, koska ilmasto ja sen mukana eläimistö nyt vaan on niin erilaista ku kotona. Takapihan pusikossa luikerteli muutama pikku liskokin, joten niitä sitten odotellaan yökaveriksi joku kaunis päivä.. J

Tulin yliopistolle periaatteessa viikon etuajassa orientaatiosta, joten täällä on melko kuollutta. Olen kuitenkin tutustunut jo kämppikseen ja pariin sen kaveriin. Ne on kaikki kolme päivät töissä, joten muuten on aika hiljaista. Muutenkin kaikki, joitten kans oon jutellut, tuntuu olevan lähdössä, koska täällä on nyt loppumaisillaan joku kesäkurssi ja uudet opiskelijatkaan ei oo vielä suurin osa tullut. Paikallisen kv-vastaavan mukaan meitä vaihtareita tulee olemaan ennätyksellisen vähän, vaan n. 10! Luulin lukua paljon isommaks, mutta toisaalta kiva näin, että pääsee tutustumaan kaikkiin vähän paremmin.

Australian aksentti on kyllä aivan ihana ja yllättäen ihmisten puhetta on tosi helppo ymmärtää. Lisäksi kukaan ei tunnu tajuavan, että mä oon ulkomailta, ja kun kerron olevani vaihtari, ne arvelee ekana mun olevan Englannista. Eli kieltä ei tartte yhtään jännittää. Myönnettäköön kuitenki, että joillakin saattaa olla niin levee aksentti, että puhe on yhtä mongerrusta. Esim. eilen mun huoneeseen soitti joku tyyppi, enkä rehellisesti sanottuna saanut mitään selvää koko puhelun aikana. Jäi ihan auki, kuka se soittaja oli ja mitä asiaa sillä oli. :D Todennäköisesti kuitenkin kyseessä oli väärä numero, koska enhän tunne täältä vielä oikein ketään, joka vois soitella. Pienet vastoinkäymiset kuten tämä ei tunnu oikein missään, koska australialaisten rento asenne ja lempisanonta ”No worries!” alkaa jo pikkuhiljaa tarttua, ja on tullut sellainen olo, että jos apua tarvii, niin sitä kyllä saa ja usein kysymättäkin.

Tässä tältä erää. Seuraava päivitys tulee toivottavasti vähän vähemmän jet lagissa!