4.-6.3. lähdimme siis tyttöporukalla tien päälle suuntana Hervey Bay (itärannikolla hieman Brisbanesta pohjoiseen). Eräs kaverini täältä asuntolasta, Tiffany, on sieltä kotoisin ja kysyi meidät vaihtaritytöt mukaan viikonloppureissulle. Mukaan lähti siis minun lisäksi amerikkalainen Molly ja meksikolainen Pau. Hervey Bay on itsessään melko pieni rantalomakohde, mutta sieltä pääsee kätevästi läheiselle Fraser Islandille, joka on UNESCON maailmanperintökohteeksi luokiteltu maailman isoin hiekkasaari. Fraserin eläimistö ja kasvillisuus on jotain ihan ainutlaatuista maailmassa. Saarelle mahtuu niin sademetsää, kirkasvetisiä pikku järviä, haita viliseviä vesistöjä, kummallisia hiekkavuoria kuin villinä eläviä dingojakin. Bongasimme muuten ihan oikean dingon!
Mutta siis aloitetaan alusta: lähdimme perjantaiaamuna ajelemaan ja matka kului mukavasti musiikkia kuunnellessa ja pysähdellessä pienille paikkakunnille silloin tällöin. Perillä olimme noin 4-5 tunnissa ja tutustuimme Herbey Bayhin lähinnä hiljaisella hiekkarannalla kävellen. Illalla tapasimme Tiffanyn perheen, joka oli aivan ihana ja kaikki olivat todella ystävällisiä ja kiinnostuneita meistä ulkomaalaisista. Tilasimme pizzaa ja juttelimme pitkälle iltaan, kuten myös seuraavana iltana. Tenttasimme vuorotellen toisiamme kulttuurieroista ja tuntui, että opin noiden kahden illan aikana paljon enemmän uutta kuin viimeisen puolen vuoden sisään koulun penkillä. Oli kiva käydä perheessä vierailemassa, vaikkei se oma ollutkaan, mutta jotenkin lievitti omaa koti-ikävää. Huomasin, että perhe voi olla hyvin samanlainen toisella puolella maapalloa: Tiffany riiteli olemattomista asioista siskonsa kanssa, telkkarista katsottiin Forrest Gumpia ja vanhemmat olivat tosi rentoja ja jotenkin samantyylisiä kuin omani. Ihan kuin ”home away from home”! J
Lauantaina lähdimme sitten ilman Tiffanya Fraser Islandille päiväretkelle. Sinne oli pakko ottaa opastettu bussikierros, koska saarella ei ole julkista liikennettä. Ainoa vaihtoehto olisi ollut vuokrata neliveto, ja ajella itse hiekkateillä keskellä metsää ja vesirajan tuntumassa rannalla (paikallinen highway). Nelivedon vuokraaminen ei kuitenkaan jostain syystä houkuttanut, sillä saarella jää kuulemma koko ajan turistien autoja jumiin hiekkaan ja metsätiet ovat todella huonoja ja erityisesti sateen jälkeen mutaisia. Totta kai koko melkein päivän satoi, mutta otimme silti kaiken irti reissusta. Kierros sisälsi yhteensä 8 kohdetta ja lauttamatkat. Lopuksi kävimme uimassa Lake McKenziellä, joka on saaren tunnetuin järvi. Se oli kuin pieni laguuni keskellä sademetsää ja varmasti upean kirkkaansininen hyvällä säällä. Kaiken kaikkiaan saari oli tosi mielenkiintoinen, mutta ainoa miinus oli se, ettei siellä voinut oikein omin päin liikkua.
Paluumatkalla sunnuntaina ajoimme takaisin Toowoombaan Sunshine Coastin ja Brisbanen kautta. Ilma oli taas sateinen, mutta pysähdyimme silti surffareiden valtaamalla rannalla ja auton ikkunastakin näkyi ihan mukavasti maisemia. Sunnuntaina ei paljon tarvinnut unta odotella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti