12. helmikuuta koitti kauan odotettu päivä, kun lähdin vihdoin ja viimein vaihtoon kokeilemaan elämää toisella puolen maapalloa. Vaihtokohteeni on University of Southern Queensland (lyhyesti USQ), joka sijaitsee hassunnimisessä kaupungissa, Toowoombassa, noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Queenslandin osavaltion pääkaupungista Brisbanesta. Matka Suomesta asti oli uskomattoman rasittava, sillä lensin neljällä lennolla kahden yön yli ja aikaeroakin lähtö- ja päätepaikkojen välillä on 8 tuntia. Viimeisen koneen laskeutuessa olo oli epätodellinen, kun kattelin lentokoneen näytöltä kuvaa Brisbaneen laskeutumisesta pilvien läpi. Lennoilla mun vieressä oli ihan ihme tyyppejä, mm. joku äijä, joka nukkui huppari pään yli vedettynä koko matkan eikä edes syönyt eikä juonut mitään. Lennot ja vaihdot sujui ongelmitta, ja edes viisumin kanssa ei tarvinnut selitellä mitään, koska sitä ei ihme kyllä missään vaiheessa tarkistettu. Olin kuullut, että Ausseihin saaapuessa on tiukat turvatoimet ja että kaikki suihkutetaan jollain spraylla, joka estää vieraiden eliöiden tuonnin maahan. Minulle tätäkään ei käynyt, vaan pääsin marssimaan suoraan läpi tullista.
Saavuttuani lentokentälle pää sanoi vaan titiyy ja olin jopa niin väsynyt, etten jaksanut huolestua siitä, että yliopistolta luvattu kyyti ei ollut minua vastassa ihan silloin kuin piti. Kun hakija sitten tuli, alkoi matka läpi Brisbanen ja sitä ympäröivän maaseudun. Ensin ajeltiin joittenkin hienostolähiöiden läpi, joissa toinen toistaan hienommat pikku palatseilta näyttävät asuintalot komeilivat palmupuutarhojen keskellä. Sitten vuorossa oli satama, josta avautui upea maisema Brisbanen keskustaan päin. Oli tosi outoo, miten samassa kropassa pystyikin olemaan yhtä aikaa niin järjetön väsymys, että olisin voinut kupsahtaa hetkenä minä hyvänsä ja kuitenkin sellanen innostus, että olis tehnyt mieli vaan huutaa ja pomppia. Joka puolella oli niin vihreetä ja erikoista, että mulla meni sitä ihmetellessä ehkä puoli tuntia, ennen ku edes tajusin että minibussimme ajoi ns. väärällä puolen tietä. Jo heti bussissa yks mies alkoi jutteleen mulle, ja tarjos käyntikorttinsa ja USQ:ssa opiskelevan tyttärensä numeron, et jos tulee jotain kysyttävää tms. niin voin ottaa yhteyttä. Se näytti myös missä ne asuu ja sanoi, että ovelle voi tulla koputtelemaan milloin vaan. Ihanan ystävällistä, ja kaikki on muutenkin täällä tosi auttavaisia, jos kysyy jotain (mitä saa olla tekemässä näin alkuun koko ajan). Matkalla ohitettiin myös lehmiä ja tulvan takia kärsineitä ja siks alennuksella myytäviä tontteja. Itse Toowoomba oli yllättäen vähän niinku mäen päällä, ja paikallisilta oon kuullut, että se tulva-aalto, joka täällä oli noin kuukausi sitten, meni vaan nopeesti ohi keskustasta, joka on kahden mäen välissä. Missään ei kuulemma enää oikein näy mitään jälkiä siitä.
Bussi vei minut siis suoraan kampukselle asuntolaani, joka on mun mielestä ihan ku joku hotelli eikä mikään opiskelija-asuntola. Täällä on hyvät ruuat kolme kertaa päivässä, lakanat ja pyyhkeet on talon puolesta ja siivouskin on järjestetty kerran viikossa. Ainut ei-niin-miellyttävä asia tullessa oli ötökät: oven edessä pikku hyttyset tuhos kuollutta nyrkin kokoista koppakuoriaista ja sisältäkin löytyi muutama veivinsä heittänyt heinäsirkkaa muistuttava ällötys. Mutta täällä on parempi päästä vähäisestäkin elukkakammosta eroon, koska ilmasto ja sen mukana eläimistö nyt vaan on niin erilaista ku kotona. Takapihan pusikossa luikerteli muutama pikku liskokin, joten niitä sitten odotellaan yökaveriksi joku kaunis päivä.. J
Tulin yliopistolle periaatteessa viikon etuajassa orientaatiosta, joten täällä on melko kuollutta. Olen kuitenkin tutustunut jo kämppikseen ja pariin sen kaveriin. Ne on kaikki kolme päivät töissä, joten muuten on aika hiljaista. Muutenkin kaikki, joitten kans oon jutellut, tuntuu olevan lähdössä, koska täällä on nyt loppumaisillaan joku kesäkurssi ja uudet opiskelijatkaan ei oo vielä suurin osa tullut. Paikallisen kv-vastaavan mukaan meitä vaihtareita tulee olemaan ennätyksellisen vähän, vaan n. 10! Luulin lukua paljon isommaks, mutta toisaalta kiva näin, että pääsee tutustumaan kaikkiin vähän paremmin.
Australian aksentti on kyllä aivan ihana ja yllättäen ihmisten puhetta on tosi helppo ymmärtää. Lisäksi kukaan ei tunnu tajuavan, että mä oon ulkomailta, ja kun kerron olevani vaihtari, ne arvelee ekana mun olevan Englannista. Eli kieltä ei tartte yhtään jännittää. Myönnettäköön kuitenki, että joillakin saattaa olla niin levee aksentti, että puhe on yhtä mongerrusta. Esim. eilen mun huoneeseen soitti joku tyyppi, enkä rehellisesti sanottuna saanut mitään selvää koko puhelun aikana. Jäi ihan auki, kuka se soittaja oli ja mitä asiaa sillä oli. :D Todennäköisesti kuitenkin kyseessä oli väärä numero, koska enhän tunne täältä vielä oikein ketään, joka vois soitella. Pienet vastoinkäymiset kuten tämä ei tunnu oikein missään, koska australialaisten rento asenne ja lempisanonta ”No worries!” alkaa jo pikkuhiljaa tarttua, ja on tullut sellainen olo, että jos apua tarvii, niin sitä kyllä saa ja usein kysymättäkin.
Tässä tältä erää. Seuraava päivitys tulee toivottavasti vähän vähemmän jet lagissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti