Melbournen reissu tuli tosiaan heitettyä jo ajat sitten, mutta siitä kirjoittaminen unohtui opiskelukiireiden ja muiden järjestelyjen takia. Kaiken kaikkiaan meidän koko porukka tykkäsi Melbournesta tosi paljon, vaikka se ei aluksi ollutkaan ihan ykkösenä matkakohteiden listalla. Melbourne tunnetaan taiteen kaupunkina, ja se on toiseksi suurin kaupunki Australiassa, mistä johtuukin Sydneyn ja Melbournen välinen ainainen kilpailu ihan kaikessa – oli se sitten urheilua tai vaikkapa kulttuuria.
Tuttuun tapaan tien päälle lähdettiin pienellä budjetilla ja suurilla suunnitelmilla. Jokainen meistä asui jonkun tutun luona säästääksemme majoituksessa, tai minun ja Mollyn tapauksessa vähän vähemmän tutun luona. Majoituimme amerikkalaisen vaihto-oppilaan, Stephanien luona, jonka Molly oli tavannut lentokoneessa matkalla Australiaan. Tytöt olivat siis tunteneet toisensa muutaman tunnin ajan ja vaihtaneet yhteystiedot. Emme oikein tienneet, mitä odottaa Stephaniesta, mutta tyttö paljastui tosi mukavaksi tyypiksi ja olimme yllättyneitä, miten hänkin halusi selvästi viettää aikaa meidän kanssamme ja tehdä kaikkia enemmän ja vähemmän tyhmiä turistijuttuja, vaikka hän asuikin Melbournessa. ”Paikallisen” luona majoittuminen teki käytännön asioista, kuten metrolla liikkumisesta ja hyvien baarien löytämisestä. todella paljon helpompaa. Muutenkin oli mielenkiintoista nähdä, millaista vaihtarielämä jollekin toiselle on eri puolella Australiaa. Täytyy myöntää, että kateus kirpaisi ajoittain, kun vertasimme suurkaupungin tarjontaa omaan pikku Toowoombaamme.
Ensimmäisenä iltana tapasimme koko poppoolla (eli seuraan liittyi Ben ja Pau) keskustan Federation Squarella ja suuntasimme Stephanien suosittelemaan pikku ravintolaan, jonne emme ikinä olisi itse tajunneet eksyä. Olimme pitkän matkustuspäivän jälkeen kuolemassa nälkään, joten mikään ei olisi voinut olla parempaa tuolla hetkellä kuin tilaamamme taivaalliset pizzat ja burgerit.
Seuraavana aamuna oli aikainen herätys, sillä halusimme ehtiä ajoissa vuokraamaan auton ja aloittamaan ajomatkan the Great Ocean Roadille, joka tarjoaa ehdottomasti Australian hienoimmat puitteet road tripille. Noin viidestä tai kuudesta autonvuokrausfirmasta saimme kuulla vain ei-oota, kunnes löysimme koko tarpeeksi ison vuokra-auton, johon mahtui koko seitsemänhenkinen lössimme. Melbournen seutu ei ole hellepäivistään tunnettu, mutta meille sattui hyvä tuuri ja sää oli mitä parhain koko päivän paluumatkaa lukuun ottamatta. Ajoimme läpi pienten kylien ja pitkin kallioista rannikkoa siellä täällä pysähdellen ottamaan valokuvia ja nauttimaan auringosta. Matkan varrella bongasimme myös pehmoisia koalia puissa nukkumassa. Tuo päivä oli ehdottomasti yksi koko Australian kohokohdista ja sen kruunasi saapuminen päämääräämme 12 apostolille. Totta kai otimme paljon kuvia tunnettujen kivimöhkäleiden kanssa ja Ben jopa toteutti uhkarohkean suunnitelmansa. Yhtäkkiä hän riisui muutaman kerroksen vaatteita ja alta paljastui supermies-paita ja supermies-alushousut. Eihän siinä muuta voi kuin nauraa ja samalla kuolla myötähäpeästä, kun lähemmäs kolmekymppinen ruotsalaisäijä alkaa kuoriutua supermieheksi keskellä yhtä Australian kuuluisimmista nähtävyyksistä. Huvittavinta oli, että ottaessamme kuvia tämän lentävän ruotsalaisen kanssa muutama japanilainen turisti änkesi hihitellen mukaan kuvaan. Illalla palasimme väsyneinä Melbourneen n. 10 tunnin ajomatkan jälkeen, joka sisälsi kahden tunnin ruuhkassa seisomisen Melbourneen päin tullessa. Lähdimme kuitenkin illaksi vielä katsastamaan yöelämää ja päädyimme viihtyisään kellaribaariin, joka erikoistui ruotsalaisiin Rekorderlig-siidereihin (jotka kuitenkin olivat huikean 10 dollarin hintaisia).
Sunnuntain kulutimme tutustuessa Melbournen suurimpiin markkinoihin ja muutenkin kierrellen nähtävyyksiä. Matkalla nappasimme mukaan jo perinteiseksi matkaevääksemme muodostunutta sushia ja kahvit lämmittämään sateista päivää. Sitten otimme metron Melbournen kauneimmaksi kaupnginosaksi nimitettyyn St. Kildaan, jossa kävelimme pitkin rantaa ja kävimme laiturilla kurkistelemassa pingviinejä, jotka nousevat merestä rantakiville. Olimme yhä St. Kildassa, kun ihana auringonlasku väritti taivaan. Illaksi suunnistimme kasvisruokapaikkaan nimeltä Lentils as anything, joka toimii sillä periaatteella, että kukin asiakas saa itse päättää, mitä ateriastaan maksaa. Aluksi ajattelimme, että siinäpä halpa keino käydä ulkona syömässä, mutta totta kai ruoka oli niin hyvää ja henkilökunta niin ystävällistä, että maksoimme enemmän kuin mielellämme vähintäänkin normaalin ravintolahinnaston mukaan. Tilasimme ison lautasen erialisia intialaisia ruokia, josta sitten söimme yhdessä. Jälkkäriksi saimme höyryävää chai-teetä ja lähdimme ravintolasta kotiin tyytyväisinä ja jotain erilaista kokeneina.
Viimeisen päivän ohjelmistossa oli elokuvamuseo ACMI, Chinatownissä harhailua ja kiinalaista ruokaa ja sitten innostuimme etsimään pieniä graffitikujia, joita on Melbournen keskustassa siellä täällä ja jotka todellakin ovat graffitien peitossa (eikä minkä tahansa tuherrusten vaan tosi hienojen ja oivaltavien taideteosten peitossa). Stephanie halusi viedä meidät opiskelijabileisiin, mutta ne oli tenttiviikon takia peruttu ja tyydyimme samaiseen kellaripubiin, jossa jo aiemmin olimme viettäneet iltaa. Baarista lähdimme suoraan lentokentälle, sen verran aikainen lento meillä oli. Lentokentällä oli kuitenkin hyvin aikaa ottaa pienet yöunet. Ulkoa tultuamme olimme hurmoksissa lentoaseman lämmöstä ja asetuimme erääseen nurkkaan makuulle, mutta muutaman tunnin kuluttua heräsimme joka paikka jäässä ja iho kananlihalla. Olo oli hehkeä Brisbaneen saapuessa ja siitä piti vielä metsästää bussia Toowoombaan. Vannotin Beniä jättämään julkaisematta viimeisen yön kuvamateriaalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti