18.-20-3- viikonloppuna oli taas ohjelmassa monenlaista reissua. Perjantaina lähdin extempore saksalaisten kyydissä vaeltelemaan läheiseen luonnonpuistoon, Bunya Mountainsille. Sinne oli muutaman tunnin ajomatka ja loppua kohti tie vei aina vain korkeammalle mäen päälle, josta oli hienot, vehreät maisemat alas. Sieltä teimme sitten muutaman vaelluskierroksen sademetsissä. Reitit olivat merkittyjä, mutta jotenkin onnistuimme eksymään suljetulle polulle, josta olikin sitten hieman hankalaa päästä takaisin ja tulihan siinä käveltyäkin varmaan muutama tunti harhaillen keskellä pusikkoa. Reittien varrella oli näköalapaikkoja ja vesiputouksia, mutta ihan metsässä itsessäänkin riitti ihmeteltävää.
Täytyy mainita. että tuolla reissulla tuli kyllä nähtyä luonnonvaraisena jos jonkinlaista elukkaa. Ajomatkan varrelle sattui liskoa ja kilpikonnaa ja itse sademetsissä oli uskomattoman eksoottisia lintuja ja perhosia. Vaellusreittien lähistöllä oleskeli wallabeja, kengurun pikkuisia lajitovereita. Ne olivat ihmeen kesyjä ja antoivat ihmisen tulla tosi lähelle. Yhdellä äitikengurulla oli jopa kantopussissa pikkuinen wallabi, joka ensin kömpi esiin ja sitten kaivautui takaisin pussin suojiin. Paikallisten mukaan on tosi harvinaista nähdä kengurunpoikasia luonnossa, ja tuo kohtaaminen olikin yksi koko reissun kohokohdista. Välillä on hassua törmätä johonkin noin eksoottiseen ja ”australialaiseen”, koska tänne on jo sopeutunut niin hyvin, ettei oikein enää osaa ajatella olevansa Australiassa. Hyvä muistutus tulee aina välillä, kun kampuksella tai täällä collegessa melkein kävelee käärmeen tai jonkun ällön liskon päälle.
Lauantaina oli suuntana Surfer’s Paradise Gold Coastilla. Lähdimme erään opiskelijajärjestön mukana tuonne unelmien rantakohteeseen päiväreissulle, mutta isoksi pettymykseksi sää oli tosi huono koko päivän. Vettä satoi kaatamalla, joten vietimme aikaa ostoskeskuksessa ja lähtiessä kävimme pikaisesti uimassa. Meidät jaettiin opiskelijoiden kyytiin ja minä satuin erään Benin kyytiin, joka on ehkä puheliain tapaus, jonka olen ikinä tavannut. Ajelimme kotiin Toowoombaan myöhään illalla ja silloinkin vielä Benillä riitti juttua, kun me muut nuokuimme jo puoliunessa takapenkillä. Surfer’s Paradise on varmaan ihana paikka rantalomalle, mutta minkäs teet kun oli niin huono tuuri. Täytyy varmaan käydä siellä joskus uudestaan ja toivoa parempaa ilmaa.
Kaiken kaikkiaan täällä on aika lailla arkistunut elämä ja opiskeluun kyllä menisi niin paljon aikaa kun vaan siihen on valmis laittamaan. Varsinkin kun on viikonloppuja ja lomat tietysti poissa (kun muut ahkerasti opiskelee), niin tuntuu että saa koko ajan olla ottamassa muita kiinni. Jotenkin ehkä toivoisin vähän rennompaa asennetta näiltä paikallisilta opiskeluun, koska paikalliset kaverit ainakin rajoittaa muuta elämäänsä opiskelun takia. Viikolla ei siis ikinä hirveesti tapahdu mitään, jollei ole jotain erikoista, kuten viime keskiviikkona beach party yliopistolla, jonne oli kiitettävästä raahautunut paljon porukkaa. Minua vieläkin ihmetyttää, ettei meitä vaihtareita ole ollenkaan esitelty toisillemme, eikä mitään ohjelmaa järjestetä kuten ainakin omassa yliopistossani. Täällä piti olla myös ystävyysohjelma, jossa vaihtarit voisivat tavata paikallisia perheitä, mutta sekään ei ilmeisesti ole edennyt yhtään. Hyvä puoli tässä on se, että on tullut tutustuttua omatoimisesti ausseihin ja että itse täytyy olla aktiivinen ja keksiä tekemistä.
Viime viikolla kampuksella järjestettiin kansainvälisyyspäivä, Harmony Day, jossa USQ:n ulkomaalaistaustaiset opiskelijat saivat esitellä kulttuuriaan pikku kojuissa, tanssiesityksin tai myymällä oman maansa perinteistä ruokaa. Minullakin olisi ollut mahdollisuus osallistua tapahtumaan, mutta ainoana suomalaisena koin aika työlääksi alkaa esimerkiksi vääntämään suomalaista ruokaa. Siispä kävin vain katsomassa esityksiä, mm. kiinalaista lohikäärmetanssia ja fidziläistä vatsatanssia. Vaikken Harmony Dayhin osallistunutkaan, päätin järjestää pullanleipomisillan kavereilleni. Kokoonnuimme isolla porukalla ruotsalaisen Benin luokse (koska siellä on keittiö toisin kuin täällä asuntolassa) ja vietimme iltaa. Korvapuustien rullaaminen oli iso ihmetyksen aihe kavereilleni, ja pullat meni hyvin kaupaksi, vaikkei niistä ihan oikeanlaisia tullutkaan johtuen varmaan erilaisista aineksista. Benin uusiseelantilainen kämppis Grant innostui leipomisesta niin paljon että uhkasi laittaa pullanleipomisvideon youtubeen. ”A woman in our kitchen, I can't belive it!” Haha. Neljän miesasukin kämpässä ei varmaan paljon keittiötä kuluteta, paitsi mikroa. Leipominen oli kuitenkin minullekin hyvä tapa lievittää koti-ikävää ja tehdä jotain ”normaalia” keskellä vaihtelua ja reissaamista täynnä olevaa elämää.
Toowoombassa on viime aikoina ollut aika sateiset ilmat, mutta nyt on alkanut taas paistaa. Talvi on kuitenkin selvästi tulossa, koska illalla ei enää tarkene shortseissa. Huono sää on onneksi antanut hyvän keskittymisrauhan kouluhommiin, joita olen hulluna yrittänyt saada pois alta ennen seuraavaa matkaa, joka suuntautuu tällä kertaa pohjoisemmaksi Queenslandiin. Lähdemme huomenna Benin kanssa Cairnsiin sukelluslomalle! Tarkoituksena on olla Cairnsissa noin viikko ja sitten jäädä Brisbaneen muutamaksi päiväksi paluumatkalla, joten siihen se kahden viikon loma suunnilleen meneekin.
Tämä viikonloppu on siis mennyt matkaan valmistautuessa ja aika rauhallisissa merkeissä. Perjantaina tosin pidimme bileet saksalaisen Mirkon luona, jonka intialaiset kämppikset kokkasivat tulista ruokaa ja opettivat meitä syömään sitä käsin, mikä ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin luulis. Lauantai-iltana kävimme katsastamassa Toowoomban eräänlaisen perinteisen tapahtuman, joka tunnetaan yksinkertaisesti nimellä Toowoomba Show. Mukaan lähtivät täältä collegesta Bernie, Shaun ja kämppikseni Milly. Kyseessä oli siis tavallaan yhdistetyt maatalousmessut, tivoli, ilotulitus ja kaikenlaista ohjelmaa. Tapahtuma oli kaikkien meidän mielestä vähän kämäinen, mutta ainakin Toowoombassa kerrankin tapahtui jotain!
Seuraava päivitys tuleekin aikaisintaan kahden viikon päästä, koska nyt alkoi tällä tytöllä LOMA! :)
