Surffareiden Byron Bay ja elämäntapahippien Nimbin

Heti Melbournesta paluun jälkeen lähdimme parin päivän päästä uudestaan etelään päin, tällä kertaa isommalla porukalla ja kahdella autolla. Mukana olivat Mollyn, Paun ja Benin lisäksi saksalaiset ja eteläamerikkalainen Jean. Viikonloppureissu osoittautui hieman erilaiseksi kokemukseksi ja tuossa vaiheessa pääosassa alkoi olla porukalla hengailu ja seurasta nauttiminen älyttömän nähtävyyksien perässä juoksemisen sijaan. Eipä Byron Bayssa ihan hirveästi nähtävää olekaan, sillä se on pieni rantakaupunki, jonne kerääntyy lähinnä paljon surffareita ja hippejä. Byron Baysta teimme päiväretken pitkin kiemuraisia kujia keskelle ei-mitään hippikylään nimeltä Nimbin. Nimbinistä ehkä kertoo jotakin, että sen ainoa nähtävyys on hamppumuseo.

Perjantaiaamuna lähdimme liikkeelle aikaisin hamstrattuamme collegen ruokalasta eväitä melkeinpä koko viikonlopuksi ja koko kahdeksan hengen porukalle. Muutaman väärään suuntaan käännytyn risteyksen jälkeen matka piteni jonkin verran ja olimme perillä iltapäivästä. Päätimme piipahtaa rannalla ja sitten pitää omat bileet hostellilla. Kiertelimme myös paikallisia ravintoloita, joista hauskin oli hotellin baari, jossa soitti livemusiikkia joku tuntematon country-bändi. Jostain syystä hakeuduimme vielä baarikierroksen jälkeen pilkkopimeälle rannalle, josta näkyi koko tähtitaivas kirkkaampana kuin koskaan ja innostuipa yksi seurueestamme vielä naku-uinnillekin.

Nimbinin vuoro oli lauantaina, jonne ajelimme parisen tuntia. Ilman ohjeita olisimme olleet täysin eksyksissä, koska sinne ei juurikaan ollut kylttejä. Syykin selvisi, kun saavuimme kylään: se oli selvästi oma pikku yhteisönsä jonne ei liikaa ulkopuolisia haluta. Tuo omituinen kylä keskellä korpea oli täynnä hippejä, jotka avoimesti polttelivat sätkiään kadulla ja myivät hamppuvaatteita hauskoissa pikku putiikeissa. Vaikka hyvin erilainen matkakohde olikin, Nimbin oli melko pian nähty ja lähdimme takaisin Byron Bayhin päin. Matkalla kaikkien hermot olivat aika kireällä, koska sattui pieni kolari. Me tytöt ajoimme mutkikkaita katuja alas, kun  eräs koira juoksi eteemme tielle yllättäen. Takanamme ajavat pojat eivät ehtineet reagoida tarpeeksi nopeasti ja ajoivat päällemme. Kukaan ei oikein tiennyt, ketä syyttää kolarista, mutta kolaroidun auton kuljettaja antoi koiran amistajan kuulla kunniansa oikein saksalaisella temperamentilla. Auto meni takaa täysin ryttyyn, mutta onni onnettomuudessa kukaan ei loukkaantunut.

Vauhdin ja vaarallisten tilanteiden jälkeen pysähdyimme Byron Bayn majakalla, josta oli upeat näkymät surffirannalle. Hostellilla järjestettiin tuona iltana grillibileet ja halusimme vielä ennen kotiinlähtöä vilkaista Byron Bayn kuuluisimman baarin, Cheeky Monkeysin. Baari ei kuitenkaan oikein sytyttänyt, tai ehkä olimme vain liian väsyneitä pöydillä tanssimiseen. Seuraava aamu kuluikin shoppaillessa ja rannalla hengaillessa, jonka jälkeen oli edessä taas kerran paluu Toowoombaan ja kirjojen pariin.

Melbourne – the place to be

Melbournen reissu tuli tosiaan heitettyä jo ajat sitten, mutta siitä kirjoittaminen unohtui opiskelukiireiden ja muiden järjestelyjen takia. Kaiken kaikkiaan meidän koko porukka tykkäsi Melbournesta tosi paljon, vaikka se ei aluksi ollutkaan ihan ykkösenä matkakohteiden listalla. Melbourne tunnetaan taiteen kaupunkina, ja se on toiseksi suurin kaupunki Australiassa, mistä johtuukin Sydneyn ja Melbournen välinen ainainen kilpailu ihan kaikessa – oli se sitten urheilua tai vaikkapa kulttuuria.

Tuttuun tapaan tien päälle lähdettiin pienellä budjetilla ja suurilla suunnitelmilla. Jokainen meistä asui jonkun tutun luona säästääksemme majoituksessa, tai minun ja Mollyn tapauksessa vähän vähemmän tutun luona. Majoituimme amerikkalaisen vaihto-oppilaan, Stephanien luona, jonka Molly oli tavannut lentokoneessa matkalla Australiaan. Tytöt olivat siis tunteneet toisensa muutaman tunnin ajan ja vaihtaneet yhteystiedot. Emme oikein tienneet, mitä odottaa Stephaniesta, mutta tyttö paljastui tosi mukavaksi tyypiksi ja olimme yllättyneitä, miten hänkin halusi selvästi viettää aikaa meidän kanssamme ja tehdä kaikkia enemmän ja vähemmän tyhmiä turistijuttuja, vaikka hän asuikin Melbournessa. ”Paikallisen” luona majoittuminen teki käytännön asioista, kuten metrolla liikkumisesta ja hyvien baarien löytämisestä. todella paljon helpompaa. Muutenkin oli mielenkiintoista nähdä, millaista vaihtarielämä jollekin toiselle on eri puolella Australiaa. Täytyy myöntää, että kateus kirpaisi ajoittain, kun vertasimme suurkaupungin tarjontaa omaan pikku Toowoombaamme.

Ensimmäisenä iltana tapasimme koko poppoolla (eli seuraan liittyi Ben ja Pau) keskustan Federation Squarella ja suuntasimme Stephanien suosittelemaan pikku ravintolaan, jonne emme ikinä olisi itse tajunneet eksyä. Olimme pitkän matkustuspäivän jälkeen kuolemassa nälkään, joten mikään ei olisi voinut olla parempaa tuolla hetkellä kuin tilaamamme taivaalliset pizzat ja burgerit.

Seuraavana aamuna oli aikainen herätys, sillä halusimme ehtiä ajoissa vuokraamaan auton ja aloittamaan ajomatkan the Great Ocean Roadille, joka tarjoaa ehdottomasti Australian hienoimmat puitteet road tripille. Noin viidestä tai kuudesta autonvuokrausfirmasta saimme kuulla vain ei-oota, kunnes löysimme koko tarpeeksi ison vuokra-auton, johon mahtui koko seitsemänhenkinen lössimme. Melbournen seutu ei ole hellepäivistään tunnettu, mutta meille sattui hyvä tuuri ja sää oli mitä parhain koko päivän paluumatkaa lukuun ottamatta. Ajoimme läpi pienten kylien ja pitkin kallioista rannikkoa siellä täällä pysähdellen ottamaan valokuvia ja nauttimaan auringosta. Matkan varrella bongasimme myös pehmoisia koalia puissa nukkumassa. Tuo päivä oli ehdottomasti yksi koko Australian kohokohdista ja sen kruunasi saapuminen päämääräämme 12 apostolille. Totta kai otimme paljon kuvia tunnettujen kivimöhkäleiden kanssa ja Ben jopa toteutti uhkarohkean suunnitelmansa. Yhtäkkiä hän riisui muutaman kerroksen vaatteita ja alta paljastui supermies-paita ja supermies-alushousut. Eihän siinä muuta voi kuin nauraa ja samalla kuolla myötähäpeästä, kun lähemmäs kolmekymppinen ruotsalaisäijä alkaa kuoriutua supermieheksi keskellä yhtä Australian kuuluisimmista nähtävyyksistä. Huvittavinta oli, että ottaessamme kuvia tämän lentävän ruotsalaisen kanssa muutama japanilainen turisti änkesi hihitellen mukaan kuvaan. Illalla palasimme väsyneinä Melbourneen n. 10 tunnin ajomatkan jälkeen, joka sisälsi kahden tunnin ruuhkassa seisomisen Melbourneen päin tullessa. Lähdimme kuitenkin illaksi vielä katsastamaan yöelämää ja päädyimme viihtyisään kellaribaariin, joka erikoistui ruotsalaisiin Rekorderlig-siidereihin (jotka kuitenkin olivat huikean 10 dollarin hintaisia).

Sunnuntain kulutimme tutustuessa Melbournen suurimpiin markkinoihin ja muutenkin kierrellen nähtävyyksiä. Matkalla nappasimme mukaan jo perinteiseksi matkaevääksemme muodostunutta sushia ja kahvit lämmittämään sateista päivää. Sitten otimme metron Melbournen kauneimmaksi kaupnginosaksi nimitettyyn St. Kildaan, jossa kävelimme pitkin rantaa ja kävimme laiturilla kurkistelemassa pingviinejä, jotka nousevat merestä rantakiville. Olimme yhä St. Kildassa, kun ihana auringonlasku väritti taivaan. Illaksi suunnistimme kasvisruokapaikkaan nimeltä Lentils as anything, joka toimii sillä periaatteella, että kukin asiakas saa itse päättää, mitä ateriastaan maksaa. Aluksi ajattelimme, että siinäpä halpa keino käydä ulkona syömässä, mutta totta kai ruoka oli niin hyvää ja henkilökunta niin ystävällistä, että maksoimme enemmän kuin mielellämme vähintäänkin normaalin ravintolahinnaston mukaan. Tilasimme ison lautasen erialisia intialaisia ruokia, josta sitten söimme yhdessä. Jälkkäriksi saimme höyryävää chai-teetä ja lähdimme ravintolasta kotiin tyytyväisinä ja jotain erilaista kokeneina.

Viimeisen päivän ohjelmistossa oli elokuvamuseo ACMI, Chinatownissä harhailua ja kiinalaista ruokaa ja sitten innostuimme etsimään pieniä graffitikujia, joita on Melbournen keskustassa siellä täällä ja jotka todellakin ovat graffitien peitossa (eikä minkä tahansa tuherrusten vaan tosi hienojen ja oivaltavien taideteosten peitossa). Stephanie halusi viedä meidät opiskelijabileisiin, mutta ne oli tenttiviikon takia peruttu ja tyydyimme samaiseen kellaripubiin, jossa jo aiemmin olimme viettäneet iltaa. Baarista lähdimme suoraan lentokentälle, sen verran aikainen lento meillä oli. Lentokentällä oli kuitenkin hyvin aikaa ottaa pienet yöunet. Ulkoa tultuamme olimme hurmoksissa lentoaseman lämmöstä ja asetuimme erääseen nurkkaan makuulle, mutta muutaman tunnin kuluttua heräsimme joka paikka jäässä ja iho kananlihalla. Olo oli hehkeä Brisbaneen saapuessa ja siitä piti vielä metsästää bussia Toowoombaan. Vannotin Beniä jättämään julkaisematta viimeisen yön kuvamateriaalia.