O'Week

Ensimmäinen viikko oli melko rauhallista aikaa, koska kampus oli vielä tyhjillään. Maanantaina kuitenkin hiljaisuus loppui kuin seinään, kun uudet opiskelijat tupsahtivat kampukselle ja käyntiin pärähti orientaatio, joka täällä tunnetaan nimellä O’Week.

Ekan viikon aikana sain onneksi hoidettua asioita kuntoon ihan rauhassa. Hommasin mm. Queenslandin olosuhteisiin tarvittavia juttuja kuten 30-suojakertoimista aurinkorasvaa (ja totta kai paloin matkalla ostamaan sitä :S), aurinkohatun ja sateenvarjon. Lisäksi hankin esim. prepaid-kortin puhelimeen ja kävin ilmoittautumassa kursseille. Kurssivalinnat sain helposti kasaan käymällä kv-toimistossa, jossa minulle vaan klikkailtiin haluamani kurssit. Lukujärjestys ei voisi oikeestaan paremmalta näyttää: mulla on tunteja vaan tiistaista torstaihin, eli viikonlopulle jää ruhtinaalliset neljä päivää viikosta. Tämän ei kuitenkaan pidä antaa hämätä, sillä opiskelutahti vaikuttaa täällä olevan tosi kova ja joka kurssille vaaditaan paljon itsenäistä lukemista sekä kirjoitelmia. Ajattelin kuitenkin, että noin rento aikataulu helpottaa matkustelua, niin ettei tarvi koko ajan olla sopimassa poissaoloja. Ajatukseni vaihtoon lähtiessä oli ottaa hyöty irti siitä, mitä täällä tarjotaan ja opiskella mielenkiintoisia kursseja eikä vain orjallisesti suorittaa tutkintoa eteenpäin. Niinpä valitsin kaikkea vähän laidasta laitaan: Australian historiaa, johdatusta aboriginaalikulttuureihin, sosiologiaa sekä kasvatustieteen kurssin, jossa pohditaan omia kulttuurisia lähtökohtia opettajana ja kuinka kohdata eritaustaisia oppilaita.

Vaikka alkuun ei mitään varsinaista tekemistä ollutkaan, aina löytyi jostain seuraa ja proukalla keksittiin leffailtaa ja sellaista. Lauantaina eräs paikallinen tuttuni, Dan, halusi lähteä ajelemaan ympäri Toowoombaa ja kysyi minut ja mauritiuslaisen Davidin kyytiin. Kiertelimme puistoja, joita Toowoombassa riittää. Kaupungin lempinimikin on Garden City. Lopuksi ihailimme vielä kaupunkia ympäröiviä maisemia Picnic Pontilta, joka on korkealla sijaitseva näköalapaikka.

Sunnuntaina oli O’Weekin avajaiset, johon kuului tervetulotilaisuus ja ilmainen BBQ kampuksen keskusaukiolla. Australialaisen grilliruuan lisäksi oli tarjolla vaikka mitä intialaisesta hotdogeihin. Illalla kävimme muutaman kaverin kanssa ostamassa vähän syötävää ja menimme asuntolamme järjestämälle piknikille krikettikentälle, siis nurmikolle istumaan keskelle pimeetä urheilukenttää. Minusta tapahtuma oli hieman outo, mutta toisaalta hyvä tapa tavata uusia naamoja. Maanantaina oli oikein virallinen lukuvuoden avaus, joka oli kuin suoraan jostain amerikkalaisesta tv-sarjasta. Minä ja ruotsalainen vaihtari ihmettelimme kaikkee sitä muodollisuutta: professorit astelivat sisään ihme keskiaikaisissa hatuissa ja kaavuissa musiikin soidessa ja kaikkien piti nousta ylös kunnioittamaan yliopiston johtoa. Sitten oli luvassa puheita ja taas noustiin seisomaan, kun professorit poistuivat lavalta. Sen jälkeen kiertelimme kampusta ja illalla lähdin lenkille lähialueille ihan vaan kastellakseni itseni läpimäräksi. Toowoomban sää on yleensä aivan ihana, mutta täysin arvaamaton. Ensin voi olla hirvee helle ja vähän päästä sataa kaatamalla. Onneks täällä on kuitenkin niin lämmin (n. +30 joka päivä), ettei pieni kuuro silloin tällöin haittaa. Illan päälle piti olla viereisessä collegessa (=opiskelija-asuntoalue, joita täällä on yhteensä kolme) bonfire-ilta eli siis nuotion ääressä istuskelua ja uusiin ihmisiin tutustumista. Tuo ohjelma kuitenkin peruttiin sateen takia ja hetken päästä päätettiinkin yhtäkkiä järjestää kunnon bileet sisätiloissa. Paikka oli täynnä tosi mukavaa porukkaa ja tuskin olin ainoa, jolla oli tosi hauskaa. Tanssittiin pitkälle iltaan ja bileissä pääsi myös mm. ratsastamaan ”härällä” ja heilumaan pomppulinnassa. Jälkimmäiseen tunsin itseni kuitenkin liian vanhaksi, mutta härkäratsastusta piti toki kokeilla, koska se oli paikallisten mukaan eräänlainen aussikasteeni!

Lisää kivaa on tiedossa vielä tällä viikolla, kun sekä yliopiston että collegeni, McGregor Collegen, puolesta on järjestettynä yhtä sun toista ohjelmaa. Huomenna on tarkoitus tavata loputkin vaihtarit yliopiston omassa pubissa/baarissa ja torstaina on infoa australialaisesta opiskelukulttuurista ja siihen sopeutumisesta. Odotan jo innolla muiden vaihtareitten tapaamista, vaikka toisaalta onkin ollut hyvä, etten heti törmännyt heihin ja siksi olen ”joutunut” hankkimaan ihan paikallisiakin kavereita. Lähinnä olen tutustunut samassa collegessa asuviin ihmisiin, koska heidän kanssa tulee käytyä pelkästään syömässä kolmesti päivässä. Vaihtareista olen tavannut vain ruotsalaisen Benin ja amerikkalaisen Mollyn. Vaikuttaa siltä, ettei meille järjestetä kovin paljon ohjelmaa Toowoomban ulkopuolelle, siis retkiä tms., mutta olemme jo alkaneet katsella lentoja, (jotka ovat muuten maan sisällä tosi halpoja), eli eiköhän tästä pikkuhiljaa ala reviiri laajentua.

No worries!

12. helmikuuta koitti kauan odotettu päivä, kun lähdin vihdoin ja viimein vaihtoon kokeilemaan elämää toisella puolen maapalloa. Vaihtokohteeni on University of Southern Queensland (lyhyesti USQ), joka sijaitsee hassunnimisessä kaupungissa, Toowoombassa, noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Queenslandin osavaltion pääkaupungista Brisbanesta. Matka Suomesta asti oli uskomattoman rasittava, sillä lensin neljällä lennolla kahden yön yli ja aikaeroakin lähtö- ja päätepaikkojen välillä on 8 tuntia. Viimeisen koneen laskeutuessa olo oli epätodellinen, kun kattelin lentokoneen näytöltä kuvaa Brisbaneen laskeutumisesta pilvien läpi. Lennoilla mun vieressä oli ihan ihme tyyppejä, mm. joku äijä, joka nukkui huppari pään yli vedettynä koko matkan eikä edes syönyt eikä juonut mitään. Lennot ja vaihdot sujui ongelmitta, ja edes viisumin kanssa ei tarvinnut selitellä mitään, koska sitä ei ihme kyllä missään vaiheessa tarkistettu. Olin kuullut, että Ausseihin saaapuessa on tiukat turvatoimet ja että kaikki suihkutetaan jollain spraylla, joka estää vieraiden eliöiden tuonnin maahan. Minulle tätäkään ei käynyt, vaan pääsin marssimaan suoraan läpi tullista.

Saavuttuani lentokentälle pää sanoi vaan titiyy ja olin jopa niin väsynyt, etten jaksanut huolestua siitä, että yliopistolta luvattu kyyti ei ollut minua vastassa ihan silloin kuin piti. Kun hakija sitten tuli, alkoi matka läpi Brisbanen ja sitä ympäröivän maaseudun. Ensin ajeltiin joittenkin hienostolähiöiden läpi, joissa toinen toistaan hienommat pikku palatseilta näyttävät asuintalot komeilivat palmupuutarhojen keskellä. Sitten vuorossa oli satama, josta avautui upea maisema Brisbanen keskustaan päin. Oli tosi outoo, miten samassa kropassa pystyikin olemaan yhtä aikaa niin järjetön väsymys, että olisin voinut kupsahtaa hetkenä minä hyvänsä ja kuitenkin sellanen innostus, että olis tehnyt mieli vaan huutaa ja pomppia. Joka puolella oli niin vihreetä ja erikoista, että mulla meni sitä ihmetellessä ehkä puoli tuntia, ennen ku edes tajusin että minibussimme ajoi ns. väärällä puolen tietä. Jo heti bussissa yks mies alkoi jutteleen mulle, ja tarjos käyntikorttinsa ja USQ:ssa opiskelevan tyttärensä numeron, et jos tulee jotain kysyttävää tms. niin voin ottaa yhteyttä. Se näytti myös missä ne asuu ja sanoi, että ovelle voi tulla koputtelemaan milloin vaan. Ihanan ystävällistä, ja kaikki on muutenkin täällä tosi auttavaisia, jos kysyy jotain (mitä saa olla tekemässä näin alkuun koko ajan). Matkalla ohitettiin myös lehmiä ja tulvan takia kärsineitä ja siks alennuksella myytäviä tontteja. Itse Toowoomba oli yllättäen vähän niinku mäen päällä, ja paikallisilta oon kuullut, että se tulva-aalto, joka täällä oli noin kuukausi sitten, meni vaan nopeesti ohi keskustasta, joka on kahden mäen välissä. Missään ei kuulemma enää oikein näy mitään jälkiä siitä.

Bussi vei minut siis suoraan kampukselle asuntolaani, joka on mun mielestä ihan ku joku hotelli eikä mikään opiskelija-asuntola. Täällä on hyvät ruuat kolme kertaa päivässä, lakanat ja pyyhkeet on talon puolesta ja siivouskin on järjestetty kerran viikossa. Ainut ei-niin-miellyttävä asia tullessa oli ötökät: oven edessä pikku hyttyset tuhos kuollutta nyrkin kokoista koppakuoriaista ja sisältäkin löytyi muutama veivinsä heittänyt heinäsirkkaa muistuttava ällötys. Mutta täällä on parempi päästä vähäisestäkin elukkakammosta eroon, koska ilmasto ja sen mukana eläimistö nyt vaan on niin erilaista ku kotona. Takapihan pusikossa luikerteli muutama pikku liskokin, joten niitä sitten odotellaan yökaveriksi joku kaunis päivä.. J

Tulin yliopistolle periaatteessa viikon etuajassa orientaatiosta, joten täällä on melko kuollutta. Olen kuitenkin tutustunut jo kämppikseen ja pariin sen kaveriin. Ne on kaikki kolme päivät töissä, joten muuten on aika hiljaista. Muutenkin kaikki, joitten kans oon jutellut, tuntuu olevan lähdössä, koska täällä on nyt loppumaisillaan joku kesäkurssi ja uudet opiskelijatkaan ei oo vielä suurin osa tullut. Paikallisen kv-vastaavan mukaan meitä vaihtareita tulee olemaan ennätyksellisen vähän, vaan n. 10! Luulin lukua paljon isommaks, mutta toisaalta kiva näin, että pääsee tutustumaan kaikkiin vähän paremmin.

Australian aksentti on kyllä aivan ihana ja yllättäen ihmisten puhetta on tosi helppo ymmärtää. Lisäksi kukaan ei tunnu tajuavan, että mä oon ulkomailta, ja kun kerron olevani vaihtari, ne arvelee ekana mun olevan Englannista. Eli kieltä ei tartte yhtään jännittää. Myönnettäköön kuitenki, että joillakin saattaa olla niin levee aksentti, että puhe on yhtä mongerrusta. Esim. eilen mun huoneeseen soitti joku tyyppi, enkä rehellisesti sanottuna saanut mitään selvää koko puhelun aikana. Jäi ihan auki, kuka se soittaja oli ja mitä asiaa sillä oli. :D Todennäköisesti kuitenkin kyseessä oli väärä numero, koska enhän tunne täältä vielä oikein ketään, joka vois soitella. Pienet vastoinkäymiset kuten tämä ei tunnu oikein missään, koska australialaisten rento asenne ja lempisanonta ”No worries!” alkaa jo pikkuhiljaa tarttua, ja on tullut sellainen olo, että jos apua tarvii, niin sitä kyllä saa ja usein kysymättäkin.

Tässä tältä erää. Seuraava päivitys tulee toivottavasti vähän vähemmän jet lagissa!